keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Hopea ei ole häpeä.

Yksi maali. Yksi rangaistuslaukaus. Sen verran oli toistamiseen eroa Suomella ja Ruotsilla tämän vuoden naisten salibandyn MM-kisoissa.

Tuossa jo turnauksen aikana pohdiskelin kotisohvalta pelejä katsoneena, että paukut eivät riitä sinivalkoisilla finaaliin täysin ylivoimaisesti jyrännyttä Ruotsia vastaan mutta niinhän siinä kävi, että finaaliin tie vei ja siellä aivan loppumetreille.

Itselleni tuli pieni dejavu -fiilis, kun olin juuri ehtinyt hieman mollata Suomen otteita ja sitten ajatus siirtyi parin vuoden takaiseen kolumnikirjoitteluun hämeenlinnalaiseen kaupunkilehteen, jossa aprikoin suoraan ettei Steelersin naiset tule nousemaan Liigaan karsinnoista.
Niin vain kävikin, että he voittivat muistaakseni suoraan 3-0 otteluvoitoin ja kuulin jälkikäteen eräältä heidän pelaajalta, että meikäläisen kirjoittelut olivat herättäneet kiukkua ja näytöntahtoa joukkueen keskuudessa. Nyt tosin en usko, että Suomen pelaajat olisivat näitä minun rustailuja kesken turnauksen lukeneet..

Tämä MM-turnaus näytti, että kaikki on mahdollista kunhan on sen piirunverran parempi kuin vastustaja eikä kaiken tarvitse olla täydellistä.
Finaalissa Suomi pelasi turnauksen parhaimman pelin vaikka alkuunsa näytti aika hurjalta, kahdeksan ensimmäistä minuuttia aikamoisessa pesukoneessa ja Ruotsi piti käytännössä yksinään palloa.

Finaalissa ottelun hahmot olivat ehdottomasti maalivahti Tiltu Siltanen, joka venyi useaan otteeseen reikäpallon eteen ja toki huimaan vireeseen äityneet Kaupin siskokset.
Myöskin Jenna Saariota on pakko hehkuttaa, koska mielestäni pelasi hienon turnauksen!

Tämän vuoden kisat näytti olevan myös verrattain fyysiset ja siinä onkin jatkoa ajatellen alue, jota saa lähteä panostamaan lisää koska tuskin meno yhtään kevenee tulevissa skaboissa. Kaksinkamppailuja hävittiin melko paljon ja turnauksen otteluohjelma oli ihan erilainen mitä kotimaisessa Liigassa on tämän jälkeen, kun joukkuemäärää vähennettiin kymmeneen ja pelataan vain kahden kierroksen runkosarja. Onhan se nyt outoa, että Liigassa ja esimerkiksi etelä-suomen nelosdivarissa pelataan saman verran pelejä!

Onnittelut vielä valmentaja Lasse Kurroselle ja koko joukkueelle hienosta venymisestä, vaikka se hopeamitali maistunee vieläkin happamalta niin muistuttakoon, että hopea ei ole häpeä!
Ehkäpä ensi kisoissa maltan itsekin katsoa loppuun asti ennen kuin alan skeptiseksi.

torstai 7. joulukuuta 2017

Rimaa hipoen jatkoon.

Bratislavan MM-kisoissa on päästy alkulohkojen jälkeen tosipeleihin, kun Suomi kohtasi puolivälierissä turnauksen järjestäjämaan Slovakian.

Loppunumerot olivat 60 minuutin jälkeen 6-2 Suomelle ja ensimmäinen täplä Playoff -kierroksilta saatu mutta millään tavoin helpolla voitto ei tullut.

Slovakia lähti pelaamaan nykyaikaisen systeemin 2-2-1 karvauksen mukaisesti, noin 60% karvauksella pelaten tiivistä puolustuspeliä. Asenne oli alusta alkaen hyvä ja kotiyleisön hurmoksella tilanteet vietiin loppuun asti. Tuomareilla oli pilli melko herkässä ja Suomelle tuli paljon vapareita sekä pääsi ylivoimaa hieromaan tarpeeksi. Ensimmäisen erän jälkeen itseasiassa tilanne olikin 2-2, joista Suomen maalit tuli nimenomaan ylivoimalla, kun Slovakia iski 5vs5 pelistä.

Huomattavaa oli myös, että ottelun alkuun mielestäni turnauksen kuumin pelajaa, Jenna Saario, oli isketty penkin päähän collareissa eli ei päässyt aloituskokoonpanoon.

Toinen erä oli tasaista vääntöä ja sanoisin, että Slovakia ajoittain hallitsi peliä ja erässä nähtiinkin vain yksi maali, kun Suomi vihdoin sai maalin täydellä viisikolla. Erityinen maininta pitää antaa Slovakian kaksinkamppailupelaamisesta, Suomi oli aika rukkanen 1-1 tilanteissa kentällä ja kisojen emäntäjoukkue olikin todella fyysinen ja juoksuvoimainen porukka.

Kolmas erä meni täysin Suomen pitäessä palloa ja jäädyttäen pelin vauhtia, toisaalta Slovakia tyytyi kyykkimään puolella kentällä. Mitä pidemmälle erä eteni alkoi hieman näyttämään, että Slovakia ehkä hitusen hyytyi kyykkimiseen ja se avasi Suomelle pari oivaa paikkaa iskeä kuula pussiin.

Voitto tosiaan tuli ja loppupeleissä numeroilla ei ole väliä, koska vain voitolla jatkoon mutta olipahan haastavaa. Omalta osaltaan kertoo, että koko ottelun aikana vain neljä maalia Suomi sai 5vs5 pelillä.
Ottelu ei varmasti ollut helppo tolppien välissä operoineelle Noora Vuorelalle, koska laukauksia ei tullut aivan valtavasti. Vielä pienenä huomiona se, että kaikki maalintekoyritykset Suomen pelaajat haki kämmenpuolelle eikä rystyltä lähdetty lainkaan edes yrittämään.

Huomenna on välieräpeli ja taas on mahdollisuus ottaa seuraava täplä alas. Helppoa matsia ei siitäkään ole tulossa mutta kenties tämän MM-turnauksen tarina on nimeltään Vaikeuksien kautta voittoon?

maanantai 4. joulukuuta 2017

Jääkö MM-kulta haaveeksi?

Bratislavassa on käynnissä salibandyn naisten MM-kisat.

Kolmessa päivässä Suomi tahkosi pakolliset alkulohkon pelit pois. Tulos oli odotettu eli kolmesta matsista kaikki voittoja maalisuhteella 27-3. Vaikkakin päällisin puolin näyttää hyvältä niin silti uskallan väittää täältä kotisohvalta pelejä katsoneena ettei näillä otteilla nostella mestaruuspyttyä -hyvä jos pronssia kairataan!

Turnauksen avausottelun jälkeen jo twiittasin, että 5-1 lukemat hieman mairittelee sinivalkoisia, koska mielestäni Tsekki antoi yllättävän hyvän haasteen Suomelle. Toki varmasti oli alun jännitystä mutta pallollinen peli oli melkoisen huolimatonta ja melko pitkälle peliä mentiin tasaisissa merkeissä.
Suomen tiivis puolustuspelaaminen varmisti tärkeät avauspojot.

Norjaa vastaan tehtyjen maalien määrä tuplattiin ja se yksi maali vilahti Noora Vuorelan selän taakse eli lukemat 10-1. Ja äsken päättyneessä alkulohkon päätöksessä Latvia kellistyi numeroin 12-1.

Syöttöpelissä on ollut huolimattomuutta ja hyökkäyspelaamisessa tehokkuus uupunut.
Varsinkin kahdessa ensimmäisessä pelissä syöttöjen jälkeen jäätiin katselemaan ja odottelemaan kun Norjaa sekä Latviaa vastaan odottaisi tulevan yhden kosketuksen syöttöjä "liukuhihnalta".
One-timereita eli suoraan syötöstä laukomisia eli ole myöskään hirveästi näkynyt.

Se nyt vaan on niin, että jo puolivälierissä saattaa tulla vastaan joukkue joka antaa jo painetta hanakammin ja jos sitä mahdollista Ruotsi -peliä odotetaan niin silloin varsinkin tila-aika on ihan minimissä.

Parhaiten kisoissa on tähän mennessä edukseen esiintynyt kolmosketju ja vastaavasti ns. Classic -ketjulla on syystä taikka toisesta ollut maalihanat tiukilla. Onko ketjulle kasattu liikaa ennakko-odotuksia? Paljon on matsien selostuksissa hehkutettu kuinka on hyvä, että tässä ketjussa on toisensa läpikotaisin tuntevia pelaajia ja ovat pelanneet paljon yhdessä.
Mutta heitänpä kolikon kääntöpuolena ajatuksen, että mitä jos tämä onkin välillä rasite? Joka viikko, kuukausi ja peli aina samat nassut pelaamassa? Aletaanko jo mennä liikaa rutiinilla ja "ratoja" pitkin?

Pienenä herättelynä itse rohkenisin hajottaa ykköskentän ja ihan ärsykettä hakeakseen lähtisi kartoittamaan yhtä-kahta uutta pelaajaa ketjuun.

Nyt on pari päivää aikaa kelata DVD:ltä pelejä ja tosiaan harkita niitä kokoonpanoja.
Muutoin puolivälierämatsiin lääkkeiksi edelleen tiivistä puolustuspelaamista, syöttöihin laatua, suoraviivaisuutta hyökkäyksissä, pallottomilta enemmän töppöstä liikkeelle ja sitä myöden maalipaikkoihin hakuja sekä ennenkaikkea nopeammin niitä laukauksia.

Mutta; alkupelit vasta hinkattu pois alta ja turnausmatka pahasti kesken.
Tottakai toivon, että otteet paranee ja palkinto on se kirkkain mutta harmaita pilviä leijuu nyt näiden kisojen yllä Suomen osalta.




sunnuntai 3. joulukuuta 2017

16 maalia, pikkujoulut ja hyvä oppitunti.

Järjestyksessään kolmas etelä-suomen ykköslohkon nelosdivarin sarjaturnaus pelattiin 25.marraskuuta Helsingin Hakaniemessä.

Meillä oli niinsanotusti aamupelit, kun kohtasimme klo10 turnauksen avauspelissä järjestävän seuran Botoxin sekä klo12 itselleni täysin uuden tuttavuuden Kislan.

Ennakkoon pinkeissä paidoissa pelaava Botox oli tuttu jo kesä -ja talviliigasta.
Hyviä tasaisia vääntöjä oli saatu aikaan ja viimeisin peli oli tasapeli. Tässä pelissä pelasimme ensimmäistä kertaa meidän viisikkopelillä, jota olimme vasta pari kertaa ehtineet treenaamaan.
Silloin meni enemmän pelaajilla energiaa miettiessä omia pelipaikkoja ja pelitavan toteutusta kuin itse pelaamista.

Nyt oli takana enemmän pelejä ja harjoituksia, joten oli mahdollisuus napsia pisteitä ja eritoten valmennuksen nähdä se ero syyskuun alun ja marraskuun lopusta.

Peli soljui varsin mukavasti ja samanlaista hitautta kuin syyskuussa ei ollut.
Tilanteita tuli molempiin päihin, Botoxilla oli kaksi näppärää pelaajaa jotka tuli huomattua ensimmäisen erän aikana ja yritimme merkata heidät mutta pääsivät aiheuttamaan hämmennystä.
Ensimmäistä kertaa tällä kaudella päästimme alivoimallakin maalin, joten nyt särkyi sekin "taika".

Toisen erän aikana peli hieman rikkoontui -kummaltakin ja pelasimme tovin "pingistä", jossa kumpikin joukkue vaan roiski palloa kentän puolelta toiselle.

Ehdottomasti parasta antia ottelussa oli tietynlainen ärhäkkyys puolustuspelaamisessa, kerrankin mentiin niin sanotusti runkoon kiinni ja oltiin aktiivisia. Vastustaja kyllä sai palloa tolppaan ja pariin otteeseen aikamoisen härdellin mutta maalivahtimme oli pelipäällä ja hieman tuurikin mukana mutta niinhän se sanotaan, että onnikin pitää ansaita.

Kova työnteko palkittiin lopulta mukavalla 6-3 voitolla ja tärkeät kaksi pojoa tassuun!

Puoliltapäivin pelatussa ottelussa kohtasimme siis Kislan, joka oli allekirjoittaneelle täysin uusi tuttavuus.

Pelistä muodostui sangen rikkonainen, koska kumpikin joukkue -Blues etunenässä, kulutti penalttiboksia joten kovinkaan paljon 5-5 peliä ei nähty koko matsissa!
Oman mausteensa vastustajan peliin toi myös se, että heidän maalivahtinsa loukkaantui toisen erän aikana ja he vaihtoivat kenttäpelaajan maalille.

Todellisen erikoistilanneharjoittelu -pelin jälkeen loppulukemat kuitenkin meille selvästi 10-1.
Myös pari alivoimahäkkiä käytiin tuikkaamassa ja itseasiassa olimme vieläkin parempia kun tilaa kentällä oli enemmän, pärjäsimme jalalla vastustajaa paremmin.

Hyviä puolia pelissä oli hyökkäyspelaaminen, ajoittain saimme rauhassa rakentaa peliä ja käyttää palloa pakeilla sekä erityisen iloinen olen kuinka onnistumisia tuli melko laajalla rintamalla!

Neljä pistettä siis Hakaniemestä ja illalla oli tiedossa joukkueen pikkujoulut keilailun sekä viikinkiruoan merkeissä :)

Heti turnauksen jälkeen saimme hyvän oppitunnin, kun  pelasimme kuluneen viikon tiistaina talviliigan pelin Kingsia vastaan, joka pelaa sarjatasoa korkeammalla. Siellä nenään tulikin 7-4 mutta lukemista huolimatta peli oli täysin erilainen verrattuna parin viikon takaiseen harkkapeliin heitä vastaan.
Isoimpana haasteena tuli pelinopeus, kun tila ja aika on huomattavasti pienempi kuin nelosdivarissa.

Nyt aletaan treenaan sitä pallonopeutta ja hyvä testi tälle saadaan jo 11.joulukuuta harjoituspelissä M-Teamin C-tyttöjä vastaan.






perjantai 10. marraskuuta 2017

Neljä pistettä ja joukkueena kasvua.

Reipas kuukausi kesti ennen kuin Team pääsi jatkamaan sarjapelejä.

Avausturnaus oli yhtä nannaa, kun Espoosta lähti matkaan heti kaksi voittoa.
Lokakuu siis oli vailla turnauksia ja siihen tyhjiöön oli hankittu täytettä harjoituspeleistä, joten pelituntumaa on saatu pidettyä yllä mukavasti.

Lohjalla pelatussa turnauksessa oli vastassa Tiikerit II ja ViTa.
Kummastakaan jengistä ei valtavasti ollut ennakkotietoja, joten vahvasti siihen omaan tekemiseen nojaten lähdettiin peleihin. Apua tuli yhdeltä kenttäpelaajalta, joka on pelannut ennestään Tiikereissä joten hän osasi antaa vinkkejä ja pelaajat olivat katselleet ennen meidän avauspeliä Tiikereiden otteita, sieltä saatiin hieman infoa tulevasta.

Matsi lähti hieman yskähdellen liikkeelle, ensimmäinen erä oli sekavaa ja todella iso kaukalo asetti ensimmäisen vartin verran totuttelua. Toiseen erään peli rauhoittui ja alettiin päästä niinsanotusti pelin päälle. Puolustettiin tiiviisti nopassa ja omasta päästä lähdettiin vikkelästi ylös, Tiikerit antoi niinsanotusti nimellisen paineen eli kaksi laituria nousi meidän maalin edustalle kököttämään mutta eivät olleet juurikaan liikkeessä tai suurena uhkana. Täytyy myös nostaa esille meidän maalivahti joka oli myös pelipäällä!

Kolmannessa erässä puntit ehkä hieman tasoittuivat mutta silti homma pysyi hyvin räpylässä, tuettiin maalivahtia ja ennenkaikkea puolustettiin tiiviisti. Matsista pisteet lukemin 3-1.

Toiseen peliin vastaan asteli emäntäjoukkue ViTa ja heistäkään ei sen suurempaa tietoa ollut ennakkoon. Joukkueessa oli täydet kolme ketjua joista yksi oli ns. nuorisoketju eli noin 18-22 vuotiaita nuoria ja he tekivätkin ViTan kaikki maalit.

Tässäkin pelissä ensimmäinen erä oli tahmea ja vastustaja siirtyi 1-0 johtoon. Maali saatiin kuitattua vielä ensimmäisen vartin aikana ja erätauolle lukemissa 1-1. Erän aikana huomasi, että jahka peli siirtyi vastustajan alueelle niin he eivät juurikaan antaneet painetta vaan tyytyivät seisomaan noppavitonen -muodostelmassa. Toiseen erään laitetaan jalkoja hieman reippaammin liikkeelle ja tehdään muutoksia ketjuihin.

Muutokset lähti toimimaan ja pelin painopiste siirtyi ViTan alueelle.
Toisen erän aikana päästiin parhaimmillaan 4-1 johtoon ennen kuin vastustajan "nuoriso" kävi kaventamassa erän loppupuolella 4-2. Kolmanteen erään otettiin huilaamassa olleet pelaajat messiin eli palattiin alkuasetuksiin.

Vastustaja nosti karvauksen ihan päätyyn asti aiheuttaen ongelmia meille ja "nuorisoketju" sai entistä enemmän peliaikaa. Yritin peluuttaa heitä vastaan meidän nopeinta ketjua, ikään kuin kenttä kenttää vasten -peluuttamista mutta niin vain ViTa väänsi itsensä jo myllytyksen jälkeen 4-3 lukemille.
Kolmannen erän painostuksen ja kaventavan maalin jälkeen meno hieman tasoittui mutta joka kerta kun nuoret olivat kentällä niin me emme päässeet omalta alueelta pois.

Kovan puolustustaistelun jälkeen pelikello näytti edelleen lukemia 4-3 Bluesille, joten Lohjalta lähdetään täydet neljä pistettä taskussa.

Pelit eivät olleet missään nimessä helpot mutta kun tiukat pelit saadaan käännettyä voitoiksi niin se varmasti nostaa joukkueen luottoa omaan tekemiseen!
Vaikkakin hehkutin puolustuksen tiiviyttä ja uhrautumista niin myös hyökkäysalueella näkyi valonpilkahduksia, ajoittain peliä hieman maltettiin pyörittää ja syöttöpeli toimi.

Näistä on hyvä jatkaa ja maanantaina mentiinkin aika reipasta vauhtia joten ei muuta kuin eteenpäin.
Ensi maanantaina mitataan tasoa kolmosdivarin porukkaan, kun pelataan harjoituspeli Kingsia vastaan joten joukkueena kasvua tarjolla taas..





torstai 19. lokakuuta 2017

Harjoitusotteluiden anteja.

Kuten viimeksi kerroin, sarjakausi starttasi syyskuun lopussa ja heti tuon jälkeen oli otteluohjelman tekijä järkännyt yli kuukauden pelitauon.
No ei muuta kuin puhelin kouraan ja harjoitusotteluita sopimaan.

Neljä matsia on nyt tahkottu, yksi Talviliigan peli ja muut sovittuja yksittäisiä pelejä.

Talviliigan pelissä tuli vastaan joukkue nimeltä TiSu, ei käsittääkseni pelaa missään Liiton sarjassa, kaveriporukalla vain pelailevat. Matsi oli yllättävän tasainen eikä missään nimessä helppo, pallo pomppi aika paljon ja se ero mikä pitäisi olla kokeneella, valmennetulla joukkueella versus höntsämeiningillä olevalla joukkueella olla ei syntynyt. Pelin teemana oli pallonhallinta, erityisesti puolustuksessa maltti ja tarkka syöttely.
Homma toimi ajoittain mutta vastaavasti varsinkin keskialueella oli paljon pallon pomputtelua.
No täyden työn jälkeen kaukalosta poistuttiin 3-1 voitto räpylässä.

Seuraavaksi tuli 9.10 pitkä maanantai. Piti sisällään ensin harjoitusottelun M-Teamin B-tyttöjä vastaan sekä harjoitukset, kaksi tuntia siis putkeen lajitoimintaa!
B-tytöt oli valmistautuneet huolellisesti matsiin ja tulivat pirteällä jalalla ensimmäiseen erään. Pallo ja töppönen liikkui M-teamilla, meillä vastaavasti ensimmäinen pelivartti meni ns. lämmittelyn merkeissä. Ensimmäisen erän jälkeen taululla lukemat 1-1.

Toiseen erään Bluesin toimintaan tuli ryhtiä ja peli aaltoili mukavasti puolelta toiselle.
Hyvinä valopilkkuina paineen alta pois tuleminen juuri kuin on harjoiteltu ja pariin otteeseen hyvää malttia hyökkäysalueella eikä roiskita palloa vastustajan maalille.
Kolmannessa erässä kutakuinkin sama meno jatkui, M-team karvasi hieman korkeammalta ja sai ajoittain sotkettua meidän puolustuspelaamista. Loppulukemat M-teamin hyvästä alusta huolimatta meidän voitoksi 7-2 ja peli oli nousujohteista tekemistä meiltä.

Kolmanteen peliin vastaan tuli Herttoniemen Kisa (HertKi) ja sieltä Kolmosdivarissa pelaava joukkue. Ennakkoon oli käsitys, että joukkueessa pelaa kolmosdivarin, nelosdivarin ja puhtaasti harrastetason pelaajia. Ja ottelu pelataan Myllypuron Liikuntamyllyn askissa, joka on aika pieni.
Matsista tuli todella vaikea ja työhaalarit sai jokainen pelaaja taas kaivaa esiin!
Juurikin tuo pieni boksi teki haasteita meille ja antoi etua Hertkille, ei ole tilaa ja aikaa niin paljon touhuta pallon kanssa ja koska pallotekniikka ei ole (vielä) niin hyvässä iskussa kuin voisi olla niin siihen vastustaja pääsi iskemään.

Silti, muutamaan otteeseen pääsimme pitämään palloa ja pidettyä pienimuotoista hyökkäysmyllyä päällä. Vastustaja jäi melko herkästi todella pieneen noppavitoseen, joten kunhan maltti löytyi niin ajoittain palloa siirreltiin kivasti pelaajalta toiselle!
Noppavitosesta puheenollen; ottelun suunnitelmana oli pelata 1-2-2 päätylaudasta karvaten koko matsi mutta koska ensimmäinen erä näytti ettei homma toimi niin otin muutoksen ja pelasimme 2-1-2 kuviossa lopun matsista, silti yrittäen karvata mahdollisimman korkealta.
Tästä ottelusta nasahti tiukka 4-3 voitto.

Viimeisin harjoitusottelu pelattiin tämän viikon tiistaina Myllypuron Arena Centerissä eli ns. isolla kentällä. Vastaan tuli tuttu joukkue, Eräviikingit C-tytöt. Ensimmäinen matsi pelattiin syyskuussa ennen sarjan alkua ja siitä tuli voitto 6-1, siinä pelissä C-tyttöjen ainokainen rankkarista.
Jotenkin uumoilin, että tytöt on petranneet ja syyslomaviikosta johtuen vastassa saattaa olla C:n lisäksi muutama B-tyttökin, että saavat täyden rosterin jalkeille.

Meillä tavoite oli palata Hertki -matsin jälkeen takaisin ns. omalle pelille ja nyt isosta kentästä johtuen pitäisi pallonhallinnan onnistua jo paremmin. Lähdetään 1-2-2 kuviolla ja maltillinen 60% karvaus.

No mutta niinhän se näkyi, että viikot on vierineet ja kaveri harjoitellut ilmeisen hyvin!
Peli kokonaisuutena oli suhteellisen tasainen mutta kyllä pakko myöntää, että muutamia vaihtoja oltiin hieman "purjeessa". Suurin ongelma oli viisikkojen etäisyydet, keskikentällä oli todella iso aukko ja Erän syötöt puhkoi tehokkaasti viisikkoa hajalle. Myös kentällisten rakenteet itsessään oli haastavia ja aiheuttaa pohdintaa jatkoa ajatellen.
Ottelu päättyi 3-3 kaiken taistelun jälkeen.

Isoimpana haasteena tällä hetkellä on hyökkäysalueen pelaaminen, maltti löytää pelikaverit ja syöttöpeli. Tällä viikolla onkin harjoiteltu näitä tukevia harjoitteita ja samaa jatketaan ensi viikolla!
Joukkueeseen on liittynyt neljä uutta pelaajaa, joista kolme tulee pelaavaan kokoonpanoon ja yksi on ainakin toistaiseksi harjoittelija -nimikkeellä. Nämä kaikki peleihin tulevaa ovat kyllä hyvin tulleet mukaan ja ovat varmasti iso apu kauden mittaan.

Nyt treenataan huolella ja ollaan valmiita 4.11 Lohjalla kun sarjapelit jatkuu!






perjantai 13. lokakuuta 2017

Täydellä pistepotilla eteenpäin!

Niinhän siinä kävi, kesän jälkeen koitti syksy ja salibandykausi 2017-18 alkoi virallisesti.

Reikäpallo iskettiin aloituspisteelle ensimmäisen kerran tältä kaudelta lauantaina 30.syyskuuta Espoossa Esport Areenalla.
Se on jännä juttu kuinka jo kymmenettä kautta koutsina starttaava tuntee samoja epävarmoja fiiliksiä viikkoa-kahta ennen sarjan alkua.. onko nyt tehty tarpeeksi kesällä hommia, onko viisikkopeliä ehditty treenata niin että pelaajat ymmärtää paikkansa kentällä, karvataanko me sittenkin liian ylhäältä tai turhan alhaalta, pitäisikö kulmissa sittenkin aina tuplata vai mennäänkö yhdellä..?
Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Okei, harjoitusottelut ennen avausturnausta olivat antaneet hyviä merkkejä siitä, että kaikki alkaisi olla kuosissa mutta nehän on kuitenkin harjoituspelejä, ei pisteitä jaossa.

Avauspelissä tuli vastaan omissa ennakkopapereissa sarjan ehdoton suosikki, kun Erä Viikingit IV tuli askiin. Joukkue on lisäpelipaikka seuran A/B SM-sarjoissa pelaaville tytöille. Vauhti siis olisi jotain sellaista mihin Team ei ollut vielä kohdannut valmistavissa peleissä, onneksi allekirjoittaneella oli jäänyt muistikuva siitä touhusta viime kauden Steelersin naisten kakkosjengistä kun siellä pelasimme useasti seuran B/C SM-tyttöjä vastaan harkkapelejä, muistan vieläkin sen "pesukoneen" missä pyörittiin. Joukkuetta tuli hieman peloteltua, että nyt sitten pallo ja töppönen tulisi liikkumaan vastustajalla sangen vinhaa vauhtia joten kyykkimistä olisi tiedossa. Karvauksen taso siihen 50-60 pinnaa ja kyykitään, annetaan tyttöjen pitää kuulaa ja pyöriä ns. ulkokehällä. Isketään vastapalloon parhaamme mukaan!

Ensimmäinen erä oli jopa melko tasainen ja näki selkeästi, että Erän tytöt olivat lähteneet aika löysällä fiiliksellä peliin, olivathan he nuorempia, nopeampia ja hyvin itsevarmoja voitosta.
Pysyimme siis hyvin vauhdissa ja muutama hyökkäyksen poikanenkin saatiin joten sangen mainio startti. Toisessa erässä Erä iski toista vaihdetta silmään ja selvästi kuula alkoi liikkua eri tahtiin, tuli pelaajien kiertoja ja pari ihan nättiä kuviota rakentui meidän puolustusalueella.
Silti; pysyttiin pelisuunnitelmassa kiinni ja pelaajat jaksoivat pelata tarkkaa viisikkopeliä ilman turhia höntyilyjä. Toisen erän jälkeen johdimme 4-2.
Kolmas erä meni samalla kaavalla, vastustaja lisäsi vauhtia pallon kanssa ja ilman mutta Team puolusti tarkasti. Kovan työn jälkeen Erä iski kaventavan, kolmannen maalin.
Kun peliä oli jäljellä 1min 40sek ottivat he aikalisän ja maalivahdin pois.

Niin siinä oltiin aikamoisessa pesukoneessa linkouksen kera, oli tolppalaukausta, pallo pyörähti muistaakseni maaliviivoillakin jo ja vaikka mitä mutta niin vain tulitus kestettiin ja Blues Teamille sarjan avauspinnat lukemin 4-3!

Toisessa pelissä vastaan tuli Northern Stars II.
Edellisen kauden tilastot eivät hirveästi tätä jengiä mairitelleet mutta ne oli edellisen talven lumia ne ja tietäen seuran junioritoiminnan, olihan mahdollista heiltäkin tulevan nuorijoukkue vastaan.

No näin ei ollut vaan todennäköisesti kauden 2016-17 tasoinen porukka sananmukaisesti tallusteli kentälle. Ottelu oli alusta alkaen meidän hallintaa, sanoisinko notta pallonhallinta meillä noin 80% ottelusta mutta silti pelillisesti heikompaa tekemistä kuin Erää vastaan. Osaltaan varmasti edellisen matsin prässi painoi jaloissa, kaikki se latautuminen avauspeliin ynnämuuta mutta kyllä turhan helposti lähdettiin Starsin kävelyyn mukaan.
Annetiin paine päätylaudasta ja käännettiin peliä mahdollisimman nopeasti kohti vastustajan päätyä jo keskialueelta, meille tuli ottelussa kutakuinkin neljä maalille asti tullutta laukausta.
Kahden erän jälkeen taululla lukemat oli 2-0, kolmannessa erässä töppönen alkoi Teamilla rahtusen nopeammin liikkua ja vastustaja jäi jalkoihin kokonaan. Viimeisen vartin aikana vielä neljästi reikäpallo maaliverkon perukoille ja puhdas 6-0 voitto oli selviö!

Erityisen nannaa pisteet tekivät, koska pelasimme vain hieman yli kahdella ketjulla ja siitäkin parilla oli flunssan oireita joten ketjujen kanssa sai kikkailla koko päivän. Silti jokainen täytti oman ruutunsa todella hienosti ja maalivahdit olivat todellisella pelipäällä, iso kiitos heille!

Lokakuussa ei olekaan yhtään turnausta, joten olemme pelanneet harjoituspelejä senkin edestä. Myöskin uusia pelaajia on tullut rinkiin, joten hyvä buusti joukkueessa.
Lisää harjoituspeleistä seuraavassa tekstissä ensi viikolla -pysykää kuulolla!